Dicranopeltidae! Onko tämä lumoava luoja hämähäkki vai eksoottista etanoa?
Dicranopeltidae on mielenkiintoinen suku diplopodeja eli tuhatjalkaisia, jotka usein sekoitetaan hämähäkkeihin tai jopa matoihin. Nämä pikku nistit asustavat enimmäkseen metsän pohjilla, piileksien kuolleiden lehtien ja puun kuoren alla. Vaikka ulkonäkönsä saattaakin aluksi herättää kummastusta, Dicranopeltidae on todellisuudessa varsin hyödyllinen olento metsäekosysteemille.
Dicranopeltiden ulkonäkö ja ominaisuudet
Dicranopeltidejä voi tavata useissa eri värisävissä: tummanruskeasta lähes mustaan, harmaaseen tai jopa ruskeankeltaiseen. Ruumiin pituus vaihtelee lajista riippuen muutamista millimetreistä parin senttimetrin pituuteen. Nimensä mukaisesti Dicranopeltidae-suvun tuhatjalkaiset ovat melko karkean ulkonäköisiä: niiden ruumis on peitetty pieniä, kolmiomaisia “piikkejä” muistuttavilla läpikuultavilla kilvillä.
Tärkein erottuva piirre Dicranopeltidejä koskien on kuitenkin niiden jalkojen määrä: ne ovat varsin harvinaisia diplopodeja, joilla on yli 200 jalkaa! Tästä syystä niitä kutsutaan joskus “superjalkaisiksi” tuhatjalkaisiksi.
Dicranopeltidae ei ole myrkyllinen eikä aggressiivinen. Se kykenee puolustamaan itseään vain kaareutumaan ja pysymällä liikkumattomana vaaran uhatessa.
Dicranopeltiden ekologia ja elintavat
Dicranopeltidejä kutsutaan “metsän siivoojiksi” niiden kyvystä hajottaa kuollutta orgaanista ainetta, kuten lehdet, oksat ja puun kuori. Ne ovat kasvinsyöjiä ja syövät pääasiassa bakteereja ja sieniä, jotka kasvavat hajoavalla materiaalina.
Dicranopeltidejä tavataan lähes kaikkialla maapallolla paitsi Antarktisella. Ne viihtyvät kosteissa ja pimeissä ympäristöissä, joissa on runsaasti kuollutta orgaanista ainetta. Yleensä ne ovat aktiivisia yöaikaan ja piiloutuvat päiväsaikaan kasvien alle tai maahan haetun materiaalin alle.
Dicranopeltiden lisääntyminen
Dicranopeltidae-suvun tuhatjalkaiset lisääntyvät munimalla. Naaras munii yleensä useita satoja munia kosteisiin, suojattuihin paikkoihin, kuten kuolleen puun alle tai lehtihäjien sekaan. Poikaset kuoriutuvat muutaman viikon kuluttua ja alkavat välittömästi syödä kuollutta materiaalia.
Dicranopeltiden asema ekosysteemin tasapainossa
Dicranopeltidejä on vaikea löytää luonnosta, ja niiden populaatioita ei ole tutkittu kattavasti. Ne ovat kuitenkin tärkeitä metsäekosysteemille niiden kyvystä hajottaa kuollutta orgaanista ainetta ja palauttaa ravinteet maaperään.
Dicranopeltidejä ja ihmisiä: yhteiseloa vai eriytymistoimintoa?
Dicranopeltidejä ei yleensä pidetä lemmikkieläiminä, koska niiden hidas liike ja vaatimus kosteasta ympäristöstä tekevät niistä haastavia hoitaa.
Seuraava taulukko näyttää Dicranopeltidae-suvun tuhatjalkaisista joitakin tavallisia lajeja:
| Laji | Väri | Jalkojen määrä | Elinympäristö |
|---|---|---|---|
| Dicranopelta albida | Tummanruskea | 190-210 | Tropiikin sademetsien maaperä |
| Dicranopelta punctata | Harmaa | 180-200 | Pohjoisen havumetsät |
Lisää luettavaa Dicranopeltidae-suvusta: